Lähdimme 17.04 yöllä neljän aikoihin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, koska lentomme Dusseldorfiin lähti jo 7.40.
Lentomme oli ajoissa ja sujui mukavasti, olimme jopa kymmenen minuuttia etuajassa Dusseldorfissa. Tapasimme lentokentällä Evelynin (opettajan Leverkusenissa) ja hänen miehensä.
Menimme hiihtohissin tapaisella laitteella mikä kulki ilmassa rautatieasemalle ja sieltä vaihdoimme Leverkuseniin menevään junaan.
Ihmiset täälläpäin ovat todella kohteliaita, meitä autettiin kantamaan laukkuja ja osa jopa tarjoutui vahtimaan niitä kun menisimme istumaan.
Meille sanottiin, että voimme luottaa etteivät laukut häviä, mikä suomessa olisi todennäköistä. Saavuimme Leverkuseniin 10 aikoihin aamulla ja lähdimme etsimään hotelliamme.
Kävimme myös vähän kiertelemässä, mutta mikään paikka ei ollut oikein auki.
Hotelille päästyämme Evelynin ja hänen miehensä täytyi lähteä, mutta sovimme menevämme yhdessä töihin, jotta löytäisimme sinne.
Iltapäivästä joskus kolmen aikoihin pari opiskelijaa nimeltään Deborah ja Lucy tulivat pitämään meille pienen kaupunkiesittelyn Leverkusenista.
Kävimme katsomassa missä olisi lähin ruokakauppa (mikä on muutes todella halpa !) ja sitten kävimme pyörimässä keskustassa.
Näiden jälkeen menimme sellaiseen niin sanottuun rantabaariin, eli tänne oli tehty sellainen paikka missä oli hiekkaa ja palmuja, ja sieltä sai ostettua virvokkeita.
Joimme siinä yhdet juomat ja aurinko paistoi todella mukavasti, kunnes tuuli yllätti, joten siirryimme viereiseen ravintolaan syömään.
Tilasin pastaa mausteisella tomaattikastikkeella ja se oli todella hyvää, en vain millään jaksanut syödä kaikkea.
Tämän jälkeen kello alkoikin olemaan jo seitsemän ja siirryimme takaisin hotellille, ja kävimme nukkumaan yhdeksän aikoihin, koska oli ollut niin rankka päivä ja aikainen herätys.
Seuraavana päivänä lähdimme yhden aikoihin Evelynin kanssa etsimään bussipysäkkiä, josta meidän pitää mennä työpaikalle.
Bussilla sinne menee täältä Leverkusenin keskustasta noin puoli tuntia.
Työpaikan ensivaikutelma oli upea, rakennus oli punaisen värinen ja siinä oli suuri piha täynnä kukkia.
Sisällä oli paljon kuvia asukkaista, sekä heidän tekemiään maalauksia.
Työntekijät ottivat meidät hyvin vastaan, olivat iloisia ja juttelivat, vaikkakaan eivät juurikaan puhuneet englantia.
Asukkaat olivat mukavia ja osa puhui meille saksaa, osa taas yritti keksiä muita kommunikaatiomenetelmiä.
Teimme asukkaiden kanssa yhdessä ruokaa, sekä söimme heidän seurassaan tätä ruokaa.
Haus Marinuksessa (työpaikkamme) tämä on tyypillinen tapa syödä asukkaiden kanssa heidän tekemäänsä ruokaa, mutta se tuntui hieman oudolta, koska Suomessa ei niin tehdä.
Muutamat päivät ovat menneet todella nopeasti ja olemme nyt ehtineet käydä Könissäkin, mutta siitä kirjoitan sitten erillisen postauksen.
Kuvat tulevat myöhemmin, koska puhelimella niitä ei saa lisättyä, lisään kun pääsen koneelle!
